Mittwoch, 6. Februar 2013

Harmaita hiuksia tai nuoruutta koirien ansiosta

Viime kaksi viikkoa ovat olleet taas täynnä tapahtumia, jotka ovat aiheuttaneet ainakin minulle harmaita hiuksia. Ensin Neela joutui tukalaan tilanteeseen, kun jäljestin supijälkiä sen kanssa. En huomannut että ison ojan penkareessa oli luolan suuaukko ja Neela pääsi livahtamiin sinne (kiinni 7 m. jäljestysliinassa). Neela juuttui kiinni luolaan, enkä saanut sitä mitenkään ulos sieltä. Esa oli onneksi aika lähellä ja tuli katsomaan mikä tilanne. Piti sitten ajaa kotiin hakemaan rautakanki ja lapio ja niin saatiin reikä luolan sivuun, niin että saatiin Neela irti. Se oli kietoutunut liinan kanssa juureen, eikä päässyt liikkumaan ollenkaan. Alfons taas oli seuraava huolenaihe, kun se lähti lenkillä omille teilleen supijälkien perään. Taas saapui Esa apuun ja löysimme pojan n. kahden tunnin päästä kiviluolasta, mistä se oli löytänyt supin. Ryömin itse luolaan, mutten saanut vaijeria väännettyä supiin, joten oli pakko päästää Tintiin mukaan luolaan. Tintin veti heti saaliin ulos ja saatiin se lopetettua. Seuraavana päivänä hankin sitten ajokoirantutkan Alfonsille, niin että voisimme ainakin seurata sitä, kun se lähtee omille teilleen jäljestämään saaliita. Sunnuntaina mentiin sitten Albertin kanssa hiihtolenkille; Alfons kiinni, Neelalla tutka, mutta miten kävikään; meidän Tintsu, joka ei juurikaan karkaa lähti... Onneksi kuulimme sen haukuntaa yhden saaren vanhan vajan alta. Kuulin heti että kyseessä oli supi. Hiihdin kotiin muitten koirien kanssa, koska tiesin ettei Tintin sieltä ihan heti ulos tule. Lähdettiin takasin ja odotettiin että se tulisi haukkaamaan ilmaa. Sain tehtyä lattiaan pienen reijän, siitä näkyi sekä supi että koira, joka oli vetämässä supia. Siinä ei voinut tehdä muuta kuin odottaa. Kun Tintin sitten pisti päänsä ylös haukkaakseen ilmaa, sain sen napattua niskasta ja siihen loppui se jahti. Eilen sitten lähdin aamulla lenkille koirien kanssa ja koska oli tiheä lumisade laition tutkan Alfonsille, koska en uskonut sen hakevan mitään riistanjälkiä tuommoisessa säässä. Mutta, taisi olla pojan viimeinen reissu vapaana; Alfons oli seitsemän tuntia reissussa ja siitä ajasta kuusi tuntia luolassa tappelemassa supin kanssa. Kiitos tutkan löysin sen yhdestä saaresta, missä se taas oli löytänyt uuden luolan. Ja niin kuin Murphyn laki on; hukkasin silmälasit, tutkan vastaanottimesta loppuivat patterit - joten piti käydä välillä kotona hakemassa nämä. Eli kävelin eilen n. 15 km tuon "supipaholaisen" takia. Kuuden tunnin kuluttua sain sen juuri ja juuri houkuteltua ulos luolasta - kiitos "Pullavapussin". Olin niin harmistunut eilen - tämä tietää nyt Alfonsin vapauden olevan loppu. Sillä nyt vaan on niin voimakas riistavietti, ettei sitä voi enää pitää irti. No, kyllä se sai sitten nukkua sängyssä, koska olimme niin iloisia ettei käynyt pahemmin.