Neltsu ja supi
pitkistä lenkeistä jäällä ja hangella olemme nauttineet keväthangella viime aikoina. Alfons näyttää tulevan isäänsä nuorena ja nauttii erityisesti omista lenkeistään. Se on juuri siinä haastavassa iässä, kuin silloin Tintin aikoinaan. Olihan minulla jo Tintsulle eläinlääkärillä aika kastroimiseen, koska typeränä luulin että karkureissut loppuvat siihen. Onneksi on tullut kokemusta ja uutta tietoa tähänkin ongelmaan. Alfons, joka on niin tyyni, rauhallinen ja tosi kiltti Parsonuros,lähtee kuitenkin mielellään omille teilleen hangella jälkien perässä. Onneksi lauma on sille niin tärkeä, että se palaa luoksemme aika nopeasti, mutta ehtiihän siinä jo huolestua. Onhan meillä riistalaskennan jälkeen todettu saaressa ainakin 5 ilvestä.
Agilityssä meillä on nyt kisatauko. Haluan ottaa Neelan kanssa rauhallisesti, ettei siltä lopu into lajiin. Tintinin kanssa olen jo luovuttamassa. Masennun kovasti siitä, että koko ajan saan kuulla miten mielettömän hyvä ja nopea koira minulla on. Minä vaan en pysty ohjaamaan sitä ja joskus tuntuu siltä, että kaikki säälivät koiraa, kun on näin pöhkö ohjaaja. On kyllä sydäntäraastavaa, jos pitää lopettaa agilityn Tintsun kanssa. Se rakastaa sitä yli kaiken, mutta tuntuu siltä että olen liian vanha ja kokematon tämän koiran ohjaamiseen.
Tintin on niin ihana, se on täysin hyväksynyt toisen uroksen laumaamme ja vaikka Elliot tulee kylään, nekin tulevat hyvin toimeen. Elliot ja Alfons kunnioittavat selvästi Tintinin johtajuutta, eivätkä uhittele sitä, eivätkä edes keskenäänkään rupea rähisemään.
