Paljon on taas ehtinyt tapahtua viime aikoina. Iloisin asia on Neelan paluu kotiin!
Tampereen näyttely oli mukava kokemus, toki Neelan esitys ei mennyt ihan nappiin.
Tyttö oli ehkä vähän väsynyt, eikä jaksanut keskittyä esiintymiseen, joten H tuli.
H=hyvä koira : )!
Kotijoukot odottivat kovasti Neelaa ja jälleennäkeminen oli yhtä riemua. Tintin liehitteli
Neelaa kovasti ekan vuorokauden, mutta tyttö ärähti napakasti sille, joten pian se jätti
Neelan rauhaan. Maanantain agilityharkat menivät tosi hyvin. Meillä oli kiva möllirata,
joka ei vaatinut minulta paljon liikkumista, koska Tintin irtosi hyvin ja haki esteet
ihmeen hyvin.
Tänään sitten jouduin vähän hikoilemaan, kun molemmat koirat häipyivät supiluolaan.
Olimme aikoneet Tomin kanssa käydä luolilla lähipäivinä, joten minun piti käydä katsastamassa pari luolaa, näkisikö siellä olevan asukkaita. Päästin koirat
autosta, paikalla missä ei olisi pitänyt olla supia. Olihan siinä luola lähellä, mutta siinä ei
ole pariin vuoteen ollut riistaa. Mutta nythän oli! Molemmat koirat saivat vainun ja
menivät vauhdilla luolaan. Kuuroille korville huusin ja mietin epätoivoisena, mitä nyt?
Soitin Tomille ja Tarjalle, jotka antoivat neuvoja mitä tehdä. Neela tuli vähän väliä
luolan suille, katsomaan olinko vielä siellä. Tunnin kuluttua sain sen sitten
houkuteltua luokseni. Huokaus ja helpotus! Hanna tuli paikan päälle tuoden
mukanaan kahvia ja leipiä. Käytiin välillä kuuntelemassa kuuluiko luolasta mitään ja
kuuluihan sieltä murinaa (supi) ja Tintinin haukuntaa. Välillä sieltä vaan kuului
töminää . Päätettiin sitten Hannan kanssa juoda kahvit ja toivoa että Tintin tulisi ulos.
Tosi ihanaa, että Hanna tuli seuraksi, muuten odottaminen olisi tuntunut niin kurjalta.
Tom pääsisi vasta iltapäivällä avuksemme. Kolmen tunnin päästä Tintin tuli sieltä
vihdoinkin häntä heiluen! Mikä helpotus! Sillä oli poskessa kunnon ruhje, mutta
onneksi ei mitään reikiä poskessa. Sitä ei tiedä onko supi sitä purrut, vai onko se
loukannut itsensä johonkin juureen. Nyt väsynyt ja puhdas poika nukkuu sikeästi.
Kunhan se toipuu pari päivää tästä, lähdetään porukalla uudestaan luolille, mutta silloin
luolatutka ja muut tarvittavat välineet mukaan! Tintiniä kyllä varmaan jäi harmittamaan ettei saalista tullut tänään, vaikka upean työn teki.
PS. Onnea Hannalle metsästäjätutkinnosta!
