Voittajanpusu

Tintin hiomaton timantti...

nämä kauniit sanat tulivat eilen Mia Laamaselta Tintinin ja minun ratasuorituksesta meidän ekoissa virallisissa kisoissa. Minun piti itse kisata Tintinin kanssa, koska Hanna joutui olemaan
töissä. Turhan hermoilun jälkeen meidän suoritus oli ihan ok; 3. sija (25), luokan nopeimmalla ajalla. Tämä vielä perjantain luola- ja mäyräjahdin jälkeen! Paljon, paljon työtä on vielä edessä,
mutta se että pystyin itse juoksemaan tämän vauhtihrmun kanssa, oli iso askel eteenpän, varsinkin minulle. Kiitokset kuuluvat Hannalle, joka on kannustanut ja jaksanut hyvillä neuvoilla kouluttaa meitä. Neelan rata päättyi ikävästi HYL:yyn, koska aivan radan vieressä ollut koira häiritsi sen suoritusta, niin että se ylitti kentän rajan. Toivoisi koiraihmisten olevan järkevämpiä, niin etteivät tulisi kisoissa koiriensa kanssa aivan kisaradan äärelle.
Niin ja se perjantai; oli vähän hermoja raastavaa matelle. Kun kävin Torsön saaressa hakemassa Esaa kotiin metsätöistä, halusin pikaisesti käydä hakemassa kanttarellejä iltapalaksi. Koirat mukana tottakai ja vaikka tiesin lähellä olevat luolat, en ajatellut asiaa ja niinhän ne kaikki 3
lähtivät sinne saalistamaan. Enhän minä pelännyt Tintinin ja Neelan puolesta, mutta kun joutuu
istumaan tunnin odottamassa 5 kuukauden ikäistä pentua tulevan ulos luolasta, siinä ehtii jo miettiä paljon mitä jos... Onneksi Alfons tuli tunnin päästä, Neela puolentoista tunnin ja Tintin vähän yli kahden tunnin päästä ulos. Vain Tintinillä oli pari naarmua leuassaan, muut kaksi tulivat ehjinä ja onnellisina ulos sieltä. Kiitokset taas Tomille avustuksesta! Valitettavasti emme saaneet kaivettua Tintininiä ja sen saalista ulos, ilman tutkaa oli mahdotonta paikallistaa Tintinin haukkua 3-4 metriä syvässä luolassa. Luolatutka on on kyllä ehdoton apuväline luolametsästyksessä. Koirien mielestä metsästyspäivä ei ollut vielä ihan täydellinen, iltalenkillä kohtasimme nimittäin vielä mäyrän, joka oli tullut syömään omenoita ja Tintsu ja Neltsu lähtivät tunniksi sen perään. Onneksi sain Alfonsin kiinni ja kokemuksesta tiedän, etteivät nämä kaksi ole niin tyhmiä, että kävisivät mäyrän kimppuun. Onnelliset koirat palasivat sitten kotiin ja joutuivat toisen kerran mereen pesulle. Päätin jo ettemme lähtisi Lägin kisoihin, kaiken tämän jälkeen, mutta koska koirat vaikuttivat aamulla ihan ok, lähdettiin kisoihin ja hyvä niin.
Tänään sitten Baby-pentu näyttelyssä lohikäärmeet Pava, Tara ja Alfons olivat ekan kerran näytillä ja Alfons oli urosten 1.. Kuva on Elliotista, joka oli mukana turistina tutustumassa areenaan Parson näyttelyä varten. Ihania kaikki pennut!