Aika rientää, enkä ole ehtinyt paljon päivittää blogia. Syksyn tulo on meille jännittävää aikaa, kun metsästys alkaa. Koirat ovat parissa viikossa ottaneet parikymmentä supia ja pari mäyrää pinnalta. Supin kiinniotto on jo niin "rutiinityötä", että se sujuu useimmiten kimppatyöna ilman naarmuja koirilta. Mäyrät ovat sitten toinen asia ja ilmeisesti pikku Alfons on erikoistunut niiden löytämiseen. Viime kerralla kaikille kolmelle tuli jälleen naarmuja, kun Alfons löysi mäyrän ison kiviluolan alta. Onneksi apujoukut; Erika, Tore ja Tom tulivat apuun. Minä hikoilin parikymmentä minuuttia luolaalla enkä tiennyt kuka koirista juuri vinkui mäyrän iskuista. Ei kivaa.
Onneksi koirilla kuitenkin aika vähäiset haavat. Neelalla sentin kokoinen reikä korvassa, Alfonsilla uusi viilto leuan alla ja Tintussa suupielessä ja leussa haavoja.
Tintinille oli sitten jo tulossa morsian "Fly" kyläilemään ,joten varmuuden vuoksi se sai kulkea hihnassa loppuviikon. Ihana Fly kävi meillä pari kertaa ja hyvin nuori pari hoiti hommansa. Nyt jänskätään mahdollisia pentuja.
Tintin sai sitten heti taas näyttää taitoaan viikonloppuna ja jäljestää haavoittunutta hirvivasikkaa. Vaikea tilanne, koska hirviemo, kaksi vasikkaa sekä sonni olivat kulkeneet ampujan ohi. Onneksi Tintin on niin kokenut haavakon jäljestäjä, että se heti otti haavoittuneen eläimen jäljen ja seurasi sitä, kunnes se löydettiin ja voitiin lopettaa. Kyllä tälläinen tositilanne jättää kaikki meidän kisa,-näyttely, luolametsästys ja koe tilaisuudet varjoonsa - niin hienolta tuntuu tälläinen saavutus.
Se arvostus ja kiitollisuus koiraa kohtaan, jota se saa metsästäjiltä ei vedä vertoja mihinkään. En taaskaan voi muuta, kuin kiittää kasvattajaa, Tarjaa tästä ihanasta työkoirasta. Meillä oli niin suuri onni saada tämä monitaituri perheeseemme!
