"Katla" eli ihana Tara

Lohikäärmeet aikuistuvat hirmuvauhtia ja olemme kevään aikana saaneet seurata niitten harrastusalkeita. Pava on ilmeisesti perinnyt isänsä nenän ja jäljestää aivan mahdottoman hyvin. Eka Mejä-kokeessa nuori poika jo saavutti AVO2 tuloksen. Luolilla se on toiminut erittäin hyvin! Poika on lisäksi niin kaunis, enkä ikinä unohda sitä "meidän" viimeistä iltaa. Sydäntä särki; olihan Pava ulkonäöltään juuri se minun Parsoni! Alfons oli kuitenkin heti vallannut meidän koko perheemme sydämet ("ruma ankanpoikanen"), joten en olisi viime tipasssa voinut perua päätöstämme. Sydäntäraastavaa oli kuitenkin tämäkin päätös! Kuitenkin, nyt kuin näkee Pavan katseen Tarjaan, tiedän; päätös oli oikea. Poika palvoo Tarjaa ja sen katse on aivan sama kuin Tintinin katse minuun. Tarasta, joka sai aivan ihanan kodin Miian luota, taitaa tulla oikea Agilitytykki! Molemmat tutustuvat agilityyn innolla ja uskon heidän vielä pääsevän pitkälle. Lisäksi Taralla on varmaan taipumuksia sekä mejään että luolille. Pentutreffeillä viime kesänä, se jäljesti verijälkeä kuin vanha konkari. Ellenistä taitaa kasvaa kaunotar, sai ekassa "aikuisten" näyttelyssä jo ERI:n. Riistaviettiä sillä näyttää olevan vaikka muillekin jakaa. Lenkeillä, sillä on aina nenä maassa ja tekemisen intoa sillä riittää. Ekat luolaharkat olivat sille yhtä juhlaa; se pääsi heti luolaan ja antoi ketulle kunnolla kyytiä. Agilityssä, se osaa keskittyä ja oppii uudet asiat nopeasti. Ulkonäöltään sekin tulee isäänsä, niin kaunis! Salmis, joka oli pentuna kaikkien suosikki (meillä kävi 117 vierasta katsomassa pentuja!)on saanut ihanan perheen. Oli ilo kuulla, että se Saaran luona (trimmauksessa) oli käyttäytynyt niin hyvin. Sosiaalinen ja reipas koira, jota rakastetaan koko perheen voimin; "Gypsydog". Olisi kiva nähdä myös Salmis luolilla ja agilitykentällä! Elliot, joka sai kodin aivan meidän läheltä on valloittavan kiltti Parsonpoika! Se tulee hyvin toimeen meidän kahden pojan kanssa, eikä ikinä haasta riitaa. Olen niin iloinen, että koiramme voivat vielä lenkkeillä ja leikkiä keskenään. Se harrastaa agilityä innolla ja oppii hyvin uusia asioita. Alle vuoden ikäisenä se sai jo metsästää luonnonluolissa ja sai useita saalita. Tosi järkevän tuntuinen metsästäjänalku! Niin, ja sitten meidän ikioma Alfons! Eihän omaa koiraa varmaan saa kehua näin, mutta kiltimpää Parsonurosta en ole kyllä ikinä tavannut. Joskus mietin, onkohan se ihan ok. Kuitenkin agilityssä ja metsästyksessä se syttyy ja on aivan eri koira. Se vaan on niin tyyni, eikä ikinä rähjää muille koirille tai haasta vanhempiaan. Olen kyllä niin iloinen, että meidän laumamma toimii näin hyvin. Alfons toki on aika haasteellinen riistan suhteen, nenä maassa ja menoa! Eli monta kertaa se matte on joutunut odottamaan pojan paluuta - mutta niin ihana koira (ja rumahan se ei taida olla, eka ERI jo näyttelyssä!). Kiitos, kiitos kasvattajalle näistä pennuista! Vaikka luopuminen niistä oli niin vaikeata ja itkuista; nyt tiedän että kaikilla on niin niille sopivat rakastavat kodit!