2013 koosteena

Tämä vuosi on ollut niin menevä ja huikea koirien suhteen, että on vaikeata koota jonkunlaisen koosteen. Jos aloitan meidän rakkaasta Tintsusta; se on ollut se lauman tärkein, aina valmiina töihin on sitten kyseessä mikä laji tahansa. Tintin on: viranomaisten pyynnöstä jäljestänyt kolarihaavakkoja, löytänyt metsästyshaavakoita toiminut metsästysseuramme hirvikoirana, luolakoirana, sekä niin varmana pintapyyntikoirana ja minun ikuisena haasteellisena, ihanana agilitykoirana. Neela "mummi" taas nousi agilityn 3. luokkaan ja on ollut niin varma saaliin etsiä pintapyynnissä. Neela on kuin imuri, eikä kuitenkaan lähde etsimään luolia ( toki joskus niinkin). Se pitää sitten saaliin aloillaan, kunnes joku pojista tulee apuun. Neela oppi kantapään kautta, vanhan navetan alta varomasta riistaa, sai ilkeän viillon silmän yli mäyrältä vuosi sitten, eikä juuri enää käy riistaan kiinni. Neela yllätti meidät syksyllä, kun se kaivoi monen tulpan takaa mäyrat esille. Ja sitten meidän Alfons; Tämä pikku riiviö on enkeli kotona; eikä ikinä haasta riitaa muitten koirien kanssa ja on niin nöyrä ja helppo mutta... Sillä on niin mieletön riistavietti, ettei sitä voi pitää irti, kuin kotona ja mökin pihassa. Toki se on pari kertaa hihnalenkiltä palauttuaan muistanut; siellä oli jotain ja lähtenyt pihalta. Alfons on ihana agilitykoira (mun harmikseni räksyttävä), ollaan oltu kahdessa virallisissa kisoissa, josta sille tuli kerran 10. tuloksella eka sija. Mutta sen luolametsästystaito on aika huippua; se on kaikkien meidän metsästäjien suosikki ja on saanut paljon saaliita luolista. Sillä on nopea, varma haku eikä anna periksi riistalle. Eka kerta mäyräluolassa, sille saatin kolme saalista. Iso huoli oli meillä kevättalvella, kun se karkasi työpaikaltani Garmin kaulassa (Garmin lopetti lähetyksen ison luolan luota), siinä sitten kaivettiin monen miehen voimin kaikki aukot auki, mutta koiraa ei löytynyt. (Neela otti jo siinä kaksi aikuista ja kuusi supinpentua, mutta Alfonsia ei löytynyt. Itkin kyllä kovasti, koska luulin että sinne se koira oli juuttunut Garmintutka kaulassa. Esa kuitenkin kävi vielä klo 01.00 katsomassa työpaikaltani, ja siellähän tämä pikku riiviö oli 15 tunnin seikkailun jälkeen aika uupunut ja revitty. Ei aavistustakaan missä luolassa se oli ollut ja minne se oli hävittänyt Garminin. Alfons myöskin nyt syksyllä oli turhan kiihkeä mäyrälle; kahden miehen ja yhden naisen (minä) voimin vedettiin koira ulos ja mäyrä siinä sitten mukana. Onneksi ei tullut pahempaa vauriota koiralle. Vuoden alussa Alfons sai kahdessa LUME kokeessa valion arvon ja sitten sille syntyi viisi ihastuttavaa poikaa Fannyn kanssa! Juuri laskin tämän vuoden pienpetopyynnit tilastoja varten (vaikken muuten tykkää näistä saldoista, riippuen monesta seikasta), meillä on 2013 kolmeen koiraan reippaasti yli 100 supia, 16 mäyrää kaksi minkkiä ja yksi kettu. Mikä on kuitenkin tämän vuoden ihanin saavutus on se; että velipoika Petri, jolla on ollut ihana saku Törky (menehtyi juuri ennen joulua sairauskohtaukseen luolassa), nyt ottaa "valkoisen" eli Parsonin - siitä saamme kiittää näitten kolmen metsästysintoja ja näyttöjä. Vielä mietin, miten meillä Esan kanssa oli silloin 2007 joulun ja uudenvuoden välillä mykkäkoulua, kun hän ei halunnut tämmöistä koiraa - ja nyt nämä ovat hänen elämänsä koirat! Kiitos vielä Tarja - eihän meillä muuten olisi näitä koiruuksia!

Viikonlopun metsästystä

Koirat saivat kolme päivää luolametsästää ja tosi hyvin toimivat kaikki. Alfons on luolametsästäjien suosikki; nopea ärhäkkä - löytää heti riistan, eikä anna mäyrälle aikaa tehdä tulppia. Se jopa löysi nopeasti mäyrän, vaikka luolaa oli ensin tutkinut jo erittäin kokenut "saku". Tintin on varma luottokoira; onpa edessä mäyrä tai supi. Supissa se on heti kiinni, mutta mäyrän kanssa sillä on onneksi enemmän malttia. Neela oli viikonlopun yllättäjä; se onnistui toisena koirana avaamaan kolme tulppaa ja sai melkein itseään kolmee kertaa painavamman parikymppisen mäyräsaaliin. Seuraavana päivänä Neela oli huikea, kun se kalliorotkossa ajoi supit ulos ja sai Tintinin avustuksella kaksi supia. Elliot taas teki hienon työn, saaden ekan mäyränsä. Nuori koira ei sitten löytänyt tulpan takaa toista mäyrää - mutta Neela mamma osasi tehdä lopputyön. Olen niin mielissäni, koska kaikki koirat saivat metsästää ja saivat hienot saaliit. Kiitos taas kaivajille - ilman teitä tämä ei olisi mahdollista!

Tintinin ja Alfonsin jälkikasvua

Syksyn kuulumisia

Olemme aktiivisesti harjoittaneet pintapyyntiä koirien kanssa, saaliita on tullut yllin kyllin. Neela useimmiten saa hakea saaliit, koska se ei karkaile luolille. Saarissa Alfons saa toimia hakijana, Tintin saa sitten avustaa näitä kahta. Tintin on hakijana hiukan hankala, koska se ei hauku juuri ollenkaan saalista, vaan käy heti kiinni ja täten on joskus vaikeata löytää missä se on saaliinsa kanssa. Emme hae saaliita käyttäen taskulamppuja tai autonvaloja apuna, meillä koirat saavat itse hakea ja jäljestää saaliin. Hirvijahti käynnistyi myöskin, peuroja ja hirviä kulki ajoketjussa, mutta ei saatu tällä kertaa saalista. Kävin kisaamassa Tintinin ja Alfonsin kanssa kaksi kertaa; Alfons voitti kerran tuloksella 10 ja Tintin oli neljäs tuloksella 15 (5 sekuntia nopeammalla ajalla). Vaikka vieläkin harrastan paniikkiohjausta, tykkään harkata ja jopa kisata ja koirathan rakastavat lajia.

Lomalla touhuja!

Viimeisiä lomapäiviä nauttien täällä kotona, aamusilla ja iltaisilla "supisafari" lenkeillä. Illalla tuli tusina täyteen, kun Tintin oli aamulla ottanut 11. supin ja illalla sitten mäyrän. Sunnuntaina kävin Vantaalla kisaamassa puolen vuoden kisatauon jälkeen ja otin neljä hyllyä- siis nämä olivat Alfonsin ekat viralliset kisat.

Minne se kesä hujahti?

Voi miten aika rientää... me muutettiin heti koulujen päättäjäisten jälkeen mökille ja vasta viime viikolla takaisin kotiin. Kesä on ollut aivan mahtava, olemme nauttineet ihanasta säästä. Kesä alkoi Alfonsille vähän tuimasti. Ensin sillä oli pahat arvet kasvoissa 15 tunnin luolareissun jälkeen ja sitten se loukkasi varpaansa ja siltä jouduttiin poistamaan koko kynsi ja varpaan ensimmäinen nivel. Agility jäi väliin, mutta onneksi Alfons näyttää toipuneeen tosi hyvin ja harkataan taas ja metsästetään ihan vanhaan malliin. Iloisin alkukesän tapahtuma oli kuitenkin Alfonsin ja Fannyn pennut; viisi aivan ihanaa poikaa! Jos, ajankohta olisi ollut hieman myöhempi, olisin tästä pentueesta heti toivonut meille neljättä koiraa. Aivan ihania poikia; pentutestissä saivat tosi kovat pisteet. Oli ihana tavata niitten uudet perheet ja tietää että kaikki saivat aivan ihanat kodit, Nelson poika matkasi jopa kauaksi Monacoon. On ollut kolarihaavakoiden jäljestystä, sekä supien ja mäyrien poistamista rakennuksien alta. Nyt lomani aikana, kiertelen omalla veneellä pikku saaria, missä koirat saavat pyytää supia pinnalta. Neela on osoittanut olevan oikea imuri - se löytää useimmiten aina saaliin ennen poikia. Koirilla on ollut tapahtumarikas kesä ja nyt odotellaan hirvimetsästyskauden alkamista.